Blanket bondage mrblanket

Joskus kyhäilty yritelmä. Piia ja Päivi Syksy. Kylmät ilmat saapuivat jälleen ja äiti meni vinttikomeroon hakemaan talvivaatteita. Minulle se ei ollut miellyttävää aikaa. Alkaisi villahousupakko. Olin jo täyttänyt 18 vuotta, mutta isäni ja äitini olivat hyvin ankaria pukeutumisen suhteen vieläkin. Mitään muotihössötyksiä ei sallittu, vaan kaikki perustui käytännölliseen ja ennen kaikkea lämpöiseen pukeutumiseen syksyisin ja talvisin. Äiti kantoi useita pahvilaatikoita alakertaan ja lajitteli ne vaatekomeroon oikeille hyllyille. -Päiviii.. äiti huusi. -huomenna sitten pistät nämä mummon tekemät villahousut päällesi kun menet kouluun. Tämä pitkä villapaita sopii siihen hyvin vyön kanssa. Katsoin kauhuissani noita ruskeita, karkeita ja paksuja housuja. Tiesin kuinka ne kutittaisivat ja oilisivat tukalan kuumat näin alkusyksystä. Villapaita oli ihana, mutta ne housut.... -huomenna on aika lämmin ilma sanoin. Voisinko laittaa vain nuo paksut sukkikset kysyin epätoivoisesti. Tiesin kyllä mitä kuulisin. -taasko tämä kiukuttelu alkaa, äiti tiuskaisi vihaisesti. Tiedät kyllä mitä isäsi on mieltä asiasta! Niin tiesin tarkalleen mitä isä oli mieltä. Olin saanut aikoinaan koivuvitsasta pyllylleni kun en ollut pukenut villahousuja äidin käskyjen mukaan. Muistan vieläkin viime tammikuisen syntymäpäiväillan kun olin sopinut lähteväni tyttöjen kanssa ravintolaan juhlistamaan täysi-ikäisyyttäni. Olin menossa jo ovesta ulos kun isäni näki minut vain ohuissa kiiltävissä stay upeissa ja minihameessa. Hän raivostui ja kysyi mihinkäs olet menossa pakkasella ilman kunnollisia vaatteita. Häpeissäni selitin, että olemme menossa vain ravintolaan ja kulkisimme matkat autoilla. Näin kuinka isäni otsa kurtistui selitys yrityksistäni. -tästä talosta ei astuta ulos pakkaseen ilman kunnollisia vaatteita! Isäni osoitti sormellaan yläkertaan ja tiesin mitä se merkitsi. Saisin lähteä kunhan pukisin paremmin päälleni. Menimme peräkkäin yläkertaan ja isäni suoraan vaatekaapilleni. -pistät ensin nämä mummon tekemät harmaat villahousut ja sitten vaihdat tuon minihame höpösötyksen tähän pitkään villahameeseen. Katsoin itkussa silmin noita vaatteita. Isän katse oli niin tuima että tiesin vastaväitteiden olevan turhia. Vedin nuo housut stayup sukkien päälle ja tunsin niiden läpikin kuinka karheat ne oli. Villan pistely tuntui niin epämiellyttävältä. Otin minihameen pois ja sujautin sen salaa laukkuuni, että voisin vaihtaa sen takaisin päälleni jossain porttikongissa. Laitoin tuon raskaan villahameen ylleni ja asettelin kauluspaitani helman sen vyötärönauhan alle. -saanko nyt menää? kysyin. -kauluspaita voi olla alla mutta pistät tämän villapaidan siihen päälle. Otin paidan ja vedin sitä päälleni kun samalla näin isäni vielä penkovan kaappiani. -nämä säärystimet noiden korkokenkien suojaksi. Tällä kertaa ei tarvitse laittaa huopikkaita. Sitten voit mennä! Vedin kiltisti säärystimet jalkoihini ja keräsin laukkuni ja takkini. Menin alakertaan. Kävin hakemassa keittiön kaapista äkkiä muovikassin laukkuuni, jotta voisin laittaa nämä villavaatteet siihen jossain portikongissa ja jätää kassin piiloon. Voisin sitten takasin tullessa käydä laittamassa villavaatteet päälleni kotiin tullessa. Tiesin että isäni valvoisi saapumiseeni asti. -Päivi! Pistät nämä lyhyet villahousut vielä. Isä roikotti noita ruskeita paksuja palmikollisia reisipituisia villahousuja käsissään. Katsoin niitä epätoivoisesti. -Isä, minulle ei varmasti tule kylm.... -haluatko sinä lähteä ollenkaan? Laitat nämä housut tai sitten et mene! Otin housut alistuneesti ja vedin ne jalkaani hameen alle. Ne oli niin paksut että toisten housujen kanssa haarani tuntui paksulta möykyltä. Paksu palmikkoneulos osui juuri pyhimpäni ja aiheutti stringien ja alimmaisten villahousujen painumisen pimppivakooni. -taitaa olla parasta että vien sinut autolla ravintolalle, kun on kuitenkin 20 astetta pakkasta, isä sanoi katsoessaan ulkolämpömittaria. -ei sinun tarvitse vaivautua. Piian vanhemmat lupasivat viedä meidät yritin epätoivoisesti. En ollut sopinut Piian kanssa mitään, vaan nyt tarvittiin hätävalhe. -soita Piialle että olemme siellä kohta. Isä otti autonavaimet ja veti paksun villapaidan päällensä. Soitin Piialle, joka kummeksui ohjelman muutosta, mutta oli hengenheimolaisena heti mukana asiassa. Menimme autoon joka oli ihan jäässä ja penkit kivikovia. Istuin etupenkille ja lähdimme Piialle joka asui ihan vieressä. Piia hyppäsi takapenkille juhla-asussa ja katsoi vaatteitani hieman ihmetellen. Vaihdoimme merkitsevät katseet. Piia tiesi millainen kuri meillä oli pukeutumisessa. Piian vanhemmat oli melkein samaa kaliberia, mutta ymmärsivät kuitenkin päästää hänet ravintolaan juhlavaatteissa. Ajoimme talvista pääkatua joka oli todella huonosti aurattu. Katu oli aivan nimismiehen kiharalla ja auto tärisi kuin horkassa. -perkele tätä kaupungin touhua, kun eivät auraa kunnolla. Tässä tärinässähän auto hajoaa! Jotain muutakin tärinässä tapahtui. Kivikova peki teki sen , että paksujen villahousujen palmikkokuvio painautui haaroihini. Yritin muuttaa istuma-asentoani, mutta ei se auttanut. Villahousut hieroivat klittaani stringien läpi ja tunsin kostuvani. Pikkareiden ohut kangas suikale painui kokonaan vakooni ja karhea villa painui hankaamaan klittaani. Tärinä jatkui ja jatkui. Juuri 18v päivän kunniaksi paljaaksi ajeltu pimppini oli tosi herkkä. Tunsin huippuni tulevan ja painoin pääni niskatukea vasten ja suljin silmäni. Nyyytthh.. Laukesin ihan väkisin ja huokaisin. -onko sulla paha olo, isä kysyi, kun oli kuullut huokaukseni. -ei ei tämä tärinä vain.... Olin aina ollut nopea kiihoittumaan ja laukeamaan, mutta tämä tuli tosi nopeasti. Saavuimme ravintolan eteen, jossa oli aikaminen jono. Nousimme autosta ja yritin mennä Piian taakse piiloon. Ei se kuitenkaan auttanut, vaan jonosta yksi koulumme ääliöistä Markku huuteli heti. -hei Villapöksypäivi on tullut bilettämään! Häpeän puna nousi kasvoilleni kun melkein kaikki kääntyivät katsomaan asuani. Jotkut osoittelivat ja naureksivat. Kuulin muitakin kommentteja asustani eikä ne olleet kehuja. Sanoin Piialle kuinka autossa oli käynyt. Emme voisi mennä ravintolaan ja vaihtaa vaatteita, koska lauetessani olin kastellut pikkarini ja villahousuni. Minulla on taipumusta squirttailuun ja nyt olin kastellu itseni perin pohjin. Nousimme lähimpään taksiin ääliön huudellessa jotain lampaan asusta.... Ajoimme Piialle ja itkin koko matkan pieleen menneitä synttäreitä. Piialla hipsimme hiljaa yläkertaan ja riisuin vaatteeni. Sain pikkarit ja sukkikset lainaan. Vietimme illan katsoen elokuvaa...... Ehkäpä jatkuu Heräsin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Mielessäni pyöri nuo karheat villahousut. Katsoin ulos verhon raosta ja huomasin kauhukseni että siellähän oli pakkasta ja varmaankin paljon! Ryntäsin toiseen ikkunaan ja katsoin ulkolämötilamittaria.... voi paska siellähän oli -12 astetta. Arvasin mitä tämä merkitsee. Nyt pukeutuminen ei jäänyt vain yhteen pariin villahousuja. Menin alakertaan toivoen että vanhempani olisivat lähteneet omille asioilleen. Keittiöstä kuului kuitenkin astioiden kilahtelua. Turha toivo siis. -Huomenta Päivi! isä toivotti pirteästi. Ulkona on kivan raikas ilma tänään, hän jatkoi. -Muistathan pukeutua lämpimästi enne kouluun lähtöä, isä jatkoi pirteään sävyyn. Taitaa olla parasta että äiti katsoo sinulle vaatteet valmiiksi. Kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi. Se oli Piialta ” meillä on äidin kanssa keskustelu lämpimistä vaatteista. Mikä kohtalo sinulla?” Tekstasin takas ” tiedäthän sinä...” Söin aamupalaa hitaasti miettien miten välttäisin nuo villahousut. Ulospääsy keinoa ei ollut näkyvissä. Äiti katsoisi varmasti paljon lämmitä yllepantavaa. Nyt oli kuitenkin alkusyksy ja iltapäivästä tulisi lämmin, mutta ei se äitiin vaikuttanut, kun hän vaatteita valitsi. Ovikello soi ja menin avaamaan. Näin Piian kasvot oven lasin läpi ja hänen ilme ei ollut ollenkaan iloinen, vaan pikemminkin alistuneen oloinen. Avasin oven ja huomasin mistä ilme jouhtui. Piia oli myös joutunut pukeutumaan lämpöisesti. -Oi ompas sinulla heinot villahousut, äiti sanoi Piialle. -Kiitti, Piia sanoi hiljaa. Piialla oli täysi varustus yllään. Vaihdoimme alistuneita katseita. -pistäppäs sinäkin Päivi nämä mummon tekemät harmaat housut, niin olette kuin sisarukset äiti hössötti. Äiti otti korista nuo paksut ja kutittavat housut ja ojensi ne minulle. Toisesta korista eteeni ilmestyi polvipituiset villasukat, lapaset ja korvaläpällinen pipo. Hyllyltä tuli samaa neulosta oleva paksu korkeakauluksinen villapaita. -Olen jo täysi-ikäinen äiti. Osaan varmasti valita itse vaatteeni yritin. Ihan kuin olisin puhunut seinille. -Ai mutta huopikaat on vielä vintissä, äiti touhotti ja meni hakemaan niitä. -En minä vielä huopikkaita tarvitse. Iltapäivällä on kuitenkin jo plus asteita huusin hänen peräänsä..... ei vaikutusta. Huokaisten vedin karheita villahousuja ohuiden sukkisten päälle ja villa kutitti heti inhottavasti. Sukat seurasivat perässä ja villapaita sitten. Laitoin pipon päähäni ja vaaleat hiukseni pursusivat korkean kauluksen ja pipon välistä valtoimenaan. Sä olet muutes aika kaunis, kun sun hiukset tulee tolleen söpösti ton villapaidan kauluksen alta. -Joo mä tykkään tästä paidasta ja piposta. Ainut on noi villahousut jota mä en kestä kun ne kutittaa. Mua hävettää mennä niissä kouluun, kun kaikki huutelee. Äiti palasi ullakolta mustien isojen huopikkaiden kanssa. Ne olivat niin isot, että piti laittaa kolme paria villasukkia jalkaan ettei ne hölskyisi. -Päivi! Unohdit nuo toiset villahousut sieltä alta äiti huudahti ja osoitti ruskeita housuja penkillä. Kiltisti otin harmaat housut jalasta ja vedin ne ruskeat ensi alle ja sitten harmaat niiden päälle. Otin pitkät villasukat ja korista vielä kahdet muut ja vedin ne jalkoihin. Työnsin jalat huopikkaisiin jotka olivat nyt juuri sopivat. Otin penkiltä kaksinkertaiset lapaset ja koululaukkuni. Suuntasin ulko-ovelle Piian kanssa jolloin äiti toi perässä ison palmikkokuvioisen tuubikaulurin. -Tässä tämä kauluri ettet kylmetä kurkkuasi. Roikotin kauluria alistuneena kädessäni ja pujotin sen kaulaani. Olin nenänpäätä myöten villan verhoama. Kävelimme Piian kanssa hitaasti koti koulua jotta emme olisi siellä liian aikaisin välttääksemme huuteluiden kuuntelemisen koulun pihalla. Vastaan tulijat katsoivat meitä pitkään ja nuoret tirskuivat selvästi pilkallisesti. Silmäni kostuivat häpeän tunteesta ja huomasin Piiankin pyyhkivän silmäkulmaansa. Saavuimme kouluun juuri kun kellot soittivat sisäänkutsun ja menimme viimeisten joukossa sisään. Astuimme luokkaan jossa muut oppilaat osasivat odottaa meitä ja huutelu alkoi heti. Hei villapillut, tässä teille hieman lisää ettei palele. - Tolla lehmällä on varmaan utareliivitkin villasta! Luokka räjähti nauruun. Kasvoillemme lenteli lapasia ja kaulaliinoja. Jotkut veti piponi silmille ja sitoi kaulaliinalla Piian ja minut yhteen suuteluasentoon. Tämä aiheutti kovan naurunremakan. Itkin häpeästä pipon alla ja tunsin kun joku kähmi minun isoja rintoja. Yksi pojista kopeloi Piian haaroja. Hävetti. Kuulin jonkun huudahtavan opettajan olevan tulossa ja hetkessä olimme Piian kanssa vapaina. Meluaminen lakkasi ja kaikki istuivat nopeasti paikoilleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hakeuduimme omille paikoillemme ja kuivasimme kyyneleiset silmämme. Riisuimme kaulurit, lapaset ja pipot pulpettiin. Luokan ovi avautui ja sisään astui koulun rehtori ja meille tuntematon nuori nainen. Tässä on teidän uusi luokanvalvojanne Irja. Oma luokanvalvojanne on annonut virkavapaata. Ole hyvä Irja jatka sinä tästä. -Olen kansliassa jos tarvitset apua, sanoi rehtori opettajallemme. Rehtori poistui luokasta ja jätti meidät Irjan huostaan. Luokassa oli aivan hiljasta. Huutelijat olivat ihan hiljaa. Piiaa ja minua hymyilytti. Uuden opettajamme asu sai meidät Piian kanssa hymyilemään. Hänellä oli yllään samantyylinen paksu korkeakauluksinen villapaita kuin minulla. Hieno villahame ulottui polviin ja säärissä oli pörröiset säärystimet villasukkisten päällä. Jalassa oli myös huopikkaat. Noniin luokka. Ehkäpä olisi syytä heti esitellä toisemme jotta pääsemme työn alkuun. Esittelyt menivät riveittäin ja jokainen kertoi hieman itsestään. Kun vuoroni tuli, meinasi yksi pahimmista huutelijoista aloittaa. -Se on villapil.... Käsittääkseni ei ole sinun vuorosi puhua, opettaja tiuskaisi huutelijalle todella tiukalla äänellä. -Oletko hiljaa vai poistutko luokasta? hän jatkoi. -Tehdään nyt yksi asia sitten selväksi. Täällä en tule suvaitsemaan minkäänlaista ylimääräistä huutelua. Edellinen opettajanne anoi virkavapaata loppuunpalamisen vuoksi. Sitä ei tule minun kohdallani tapahtumaan. Luokka oli hiiren hiljaa. -Noniin, jatketaan. Esittelin itseni ja Piia itsensä minun jälkeeni. -Teillä tytöt on todella kauniit asusteet. Muiden kannattaisi ottaa mallia miten pukeudutaan kylmällä ilmalla hän sanoi. Hymyilin hiljaa sisäänpäin. Esittelyiden jälkeen tunti sujui rauhallisesti. Koko loppupäivä meni mukavasti. Opettaja kävi Piian ja minun luona vielä ihastelemassa ääneen asujamme ja hän esitteli omiaan. Päivä alkoi olla lopuillaan ja keräilimme tavaroitamme kasseihin lähteäksemme kotiin. Päästyämme käytävään luokkamme huutelija innostuivat taas ja aloittivat pilkanteon. Opettajamme kuuli möykän luokkaan ja ilmestyi ovelle. -Noniin hyvät herrat. Huomenna sitten aamulla heti rehtorin kansliaan puhutteluun kello 8. Onko selvä? -Eihän me mitään teh... aloitti yksi heistä. -Siis ei ole selvä sinulle? Mennemmekin sitten heti. Kaikki herrat seuraavat nyt minua, ope sanoi tiukasti. Katsoimme Piian kanssa hämmästyneenä etääntyvää joukkiota. Lähdimme kohti kotia ja juttelimme tapahtuneesta matkalla. Erosimme kotimme portilla ja sovimme kävelevämme huomenna kouluun yhdessä. Avasin ulko-oven hymyille ja huusin iloisesti hei porukoille. Äiti katsoi minua hieman kummeksuen, koska en yleensä ollut kovin riemuissani koulusta saapuessani. Menin keittiöön ja istuin syömään välipalaa. Äiti huomautti että voisin riisua ylimääräiset housut pois ettei tulisi kuuma. Enmä... nää on itseasiassa aika kivat päällä ja mulla on hieman kylmäkin, sanoin. Isäkin oli tullut keittiöön ja katsoi kummeksuen äitiä. - Mä menen tekemään läksyt sanoin. Menin yläkertaan ja mietin mitähän huominen toisi tullessaan.